it's gone, you can't do anything

heiii kaikki ihanimmat lukijat ♥

toivottavasti luette tämän:
ei tulekkaan postaustaukoa. Tänään kirjottelin yhtä fan-ficciä, ja totesin että kirjottamine vie miu ajatukset muualle ... (:
ELI EI TULE POSTAUSTAUKOA.

Toivottavasti ymmärrätte, taisin olla eile jollai tapaa jossai shokissa, enkä vieläkää ymmärrä tätä juttuu täysin.

Et Velmu ei tuukkaa aamusin ulkonta maukuen. Et mie en annakkaa sille sillo aamusin ruokaa . Et se ei tuukkaa kehräten ja puskien miu sylii. Et se on poissa.

Tää kaikki tapahtu niiiin nopeesti. Aamulla huoletta pyöräilin kaupunkii. Päivällä huoletta olin kavereiden kans. Ja illalla itken sitä ku Velmu on poissa.

Puhuinki mei äitille siitä, et mitä ois voinu tehdä toisin. Mut en ois voinu tehä mitää toisi. Viime muisto miusta ja Velmusta on se, vissii ku mie tönäsin sen pois sohvalta. Se ois halunnu et mie silitän sitä. Mut oli miulla sen kanssa paaaaljon enemmä hyvii ku huonoi muistoi.

Oon mie sitä silittäny paljo enemmä ku töniny. Oon mie antanu sille enemmä ruokaa ku ollu antamatta. Oon mie 'käyttäny sitä lenkillä'.

Miusta vaa tuntuu niiiiin pahalta. Se oli vasta kolme... Vaik se oli kissa, eikä ihmine, ni se oli niinku perheenjäsen. Täs ollaa tuettu toisiimme ja kyl tää tästä päivä päivältä menee paremmaks. Ja kohta, Velmu on vaa hyvä muisto eikä suru.

Anteeks; kaikki joita noi miu jutut ärsyttää, tai et haluis sen olevan täällä postauksen muodossa, mut tolta miusta tuntuu.

Kiitos; kaikki jotka ymmärtää mua, tai muutenvaan tykkäs postauksesta.

Nyt viimesen kerran:

------------

R.I.P. VELMU MAAILMAN IHANIN KISSA ♥

------------

xoxo, Lara ♥